hmh, mitä tässä enää tekis.
Joka hetki tuntuu olevan turhaakin turhempi.
En osaa olla luova. Tai miten sitä nyt kuvailisi. Itseni tai oikeastaan tunteiden ilmaisu tuntuu turhauttavalta. Tahtoisin kertoa vaikka mitä, mutta sanat ei tunnu tulvivan suusta. Milloin on se oikea aika? Vai tuleeko se ollenkaan… Kohtaako kemiat vai olenko sokea.
Joka lause tuntuu vittuilulta. Välillä ei kuulu edes vastausta, jos ahdistaa niin kontaktia ei oteta. Lämmin hellä ote tuntuu kylmältä, tylyltä vastaanotolta. Ihankuin sen tekisi väkisin. Silmiin ei katsota. Ei se ole oikeastaan edes mahdollista.. Ainakaan nyt.
Väsymys tulee esiin liiankin helposti. Se huomataan ja tulkitaan väärin.. tai ei, mutta turhaan. Tarviin ehkä tukea, mutta sitä en ota vastaan.
Elän omassa pienessä tyhjiössä. Poraan ikkunan, ehkä joku päivä.