Itkien nurkkaan kaadun. ”Milloi tämä elämä oikein alkoi.”Lause päässäni pyörii, eikä tahdo lähteä. Olen turhautunut. Olen kypsä, olen varttunut. Ei elämä enää helppoa ole. Niinkuin silloin joskus, kun ihmiset oikeasti toisistaan välittivät. Auttava käsi oli silloin auttava käsi. Nykyään vain huomiota. Kukaan ketään oikeasti tunne. Aina on salattavaa ja pelättävää, ikinä ei kukaan suoraan mitään sano.
voi kiitos. : )
Nää kaikki on tosi upeita. Oot tosi lahjakas kirjottaja!