Uskomaton luomisen tuska valtaa pääni. Uneus ja valvomisen tuska saa kehoni kuolemaan. Kerran toivoin.. Kerran luovuin. Toivottomana elämääni luon. Enää en edes suruuni juo. Kaikki mikä menee kurkusta alas, valuu myös suusta ulos. Ei viha rakkautta päihitä. Ei itku naurua voita. Mutta silti kaikki tuntuu pahalta. Joskus ehkä tulen itkemään ilosta ja rakastamaan vihaa.
Kuin myrkkyä joisin